Hiutaleet kevyet hiljaa leijuu,
maalaa mutkia maailmaan.
Pehmeän peiton kasveille, puille
tekee ne hennosti painollaan.
Valkea, puhdas peitto on kohta,
se tuli taas hiutale kerralllaan.
Rakkautta, rauhaa, riemua hohtaa
myös sieluni mutkien maailmaan.
Ei hiutaletta kahta oo samanlaista,
silti ne massaan sulautuu.
Niin ihmisen sielun myöskin on laita,
ne mutkien maailmaan mukautuu.
Mut myrskyää joskus kauneinkin sielu,
koski, hiutale, tuuli ja muu.
Ei anneta haavoja sydämeen tehdä.
Siis maailman mutkiin mukaan vaan
tuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti