Tunteet tukahdutetut, sanat kätketyt, kyynelet padotut, olemus lainattu.
Suossa ryvetetyt, hämärään peitetyt,
tulessa poltetut maahan kaivettu.
Missä raja vapaan ajatuksen? Missä
polku uurrettu?
Missä aita kasvatuksen, mieli
monttuun saarrettu?
Riko synkkä rajaava aita, sitä
kiertää ei kannata, jos mitä.
Tao haarniskasta kotkalle pesä,
soturi ei tarvitse sitä.
Ensi hiutaleet maahan leijailee kuin kokeillen nurmen pintaa.
Vanhus ulkona seisoo ja katselee, kun
luonto luo kaunehintaan.
Lumi enkelin tekee nurmelle, sillä
kasvot on rakkaimman.
Sydäntä vanhuksen lämmittää, sai
lahjan kalleimman.
Lumi hiljalleen peittää enkelin,
vanhus edelleen vierellään seisoo.
Varovasti kasvoja enkelin kädellään
koskettaa tahtoo.
Ei henno, kasvot kun sulais pois.
Kunpa vierellä vielä hän ollut ois.
Lumienkeli ajasta muistuttaa. Muista
elää ja rakastaa.
