Sun jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljaisen hautuumaan. Hellä sydän poissa on, on suru loputon.
Tyhjä paikka vierelläin on kylmän kalsea, kymmeniä vuosia ehdittiin kulkea. Aamutossut paikoillaan pölyttyvät nurkassaan. Sua kaipaan ainiaan viereen nukkumaan.
Yöllä kuulen askelees tuvan portailla, istut sängyn laidalle, jää patjaan painauma. Mua tulit tervehtiin, jäin lohdullisiin kyyneliin. Niin on hyvä olla sun, viel luokses saavun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti