torstai 7. heinäkuuta 2022

PÖYTÄLUUTUSYDÄN

Ehytkö sydän on, jos siit' ei palaa puutu? 

Mut' arpia, kolhuja on, repaleinen kuin pöytäluutu.

Vaan väliäkö tuolla, jos rakastaa se vielä?

Kun joku koskettaa, huomaa: on se vielä siellä.


Vuosienkin jälkeen jokin arpi alkaa vuotaa.


Ei sitä umpeen saa, soutaa taikka huopaa.


Vain armo itselleen, niin lakkaa vuotamasta.


Ei arpiakaan saa lakata rakastamasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...