Ehytkö sydän on, jos siit' ei palaa puutu?
Mut' arpia, kolhuja on, repaleinen kuin pöytäluutu.
Vaan väliäkö tuolla, jos rakastaa se vielä?
Kun joku koskettaa, huomaa: on se vielä siellä.
Vuosienkin jälkeen jokin arpi alkaa vuotaa.
Ei sitä umpeen saa, soutaa taikka huopaa.
Vain armo itselleen, niin lakkaa vuotamasta.
Ei arpiakaan saa lakata rakastamasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti