Heidät tuhoon johdin, lyijymyrskyyn sakeaan.
Tykkituli, konekiväärit nöyräks veti pauhullaan.
Tankit ylitsemme jyräs kuin kiviä ois satanut.
Miksen vetäytymään käskenyt? Sitä olen katunut.
Urheita he olivat, kamppaili mieheen viimeiseen.
Virtanen ja Piippo taisteli tyyliin entiseen.
Ei pelänneet he tankkeja - polttopulloin, kasapanoksin
niitä käskyttivät, kunnes pysähtyivät luotihin.
Rampojakin jäi kylänraitille laahustamaan,
jotkut jutuillaan kivääriään soittamaan.
Ei armoa unet toisille suoneet ollenkaan.
Sota aina vaan yli hyökyi raivollaan.
Pidän näistä runoistasi.
VastaaPoistaKiitos. :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista