lauantai 18. joulukuuta 2021

RIEKKO RUSKAAN

Riekko ruskaan sulautuu, kuin sielu arka hämärään huoneeseen.

Ne painautuu maailmalta piiloon, toinen maahan, toinen vuoteeseen.

Värit kauniit esillä olla voisi. Kuka piilosta valoon ne maailmalle toisi?

Ethän aikaasi tuhlaa peläten hämärässä, kun voisit lyhtynä loistaa nyt ja tässä?

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...