KELOKÄMPPÄ

Rakkakivikossa kuljen, katson nousua auringon.

Takaa tunturin se nousee, valaisee säteillään kallion.

Suunta on kohti joen rantaa, kuulen jo sen kohinan.

Tuoksun raikkaan mulle kantaa, mielen antaa rauhaisan.

 

Jokiranta kivikkoinen, syysaamusta sumuinen.

Ohut sumuverho leijuu, auringonsäteet kultaa sen.

Sumun läpi kelokämppä harmaana pilkistää.

Savujuovan nousevan kämpän piipusta mä nään.

 

Kämpän ovesta käyn tupaan, tervehdin siellä olijaa.

Leveät lankut lattiassa menneistä ajoista muistuttaa.

Lattialle rinkan lasken, istun reunalle laverin.

Ruutupaidassa harmaaparta sytyttää toisen tupakin.

 

Ikkunasta kuukkelin nään, se istuu kelon oksalle.

Kattilat ja paistinpannu ripustettu seinälle.

Harmaaparta vähin elein tarjoaa kupin kahvia.

Kairan pienistä suurista iloista saamme täällä nauttia.