Raajattomat miehet nuo paarit kylmään telttaan tuo. Huutavat he tuskissaan, anelevat kuolemaa! Ei siihen totu ei!
Morfiinia! Morfiinia! Sisar hento valkoinen!
Vieläkin käy kipeää, kun miettii potilaita. Yksi päivä sotilas, ja toinen potilas. Sisar hento valkoinen on verest punainen.
Auttakaa! Auttakaa! En näe silmilläni!
Näin päiväkirjaan kirjoitti tuo sisar hento valkoinen. Pommikone sivut sen vei tuuleen huuhtoen.
Vain kuu nyt kuulee kuiskauksen, ja syvän henkäyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti