Meren rannassa seison, seison ja katson kuinka aurinko aalloista peilaa. Meren rannassa seison, seison ja mietin miten kaarnalaiva seilaa. Rannalla meren ihmettelen kuinka pieni ihminen onkaan. Maailman myrskyissä, ulapan tyrskyissä pisteenä ihminen soutaa.
torstai 13. tammikuuta 2022
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
JÄLKESI HIEKALLA
S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...
-
S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...
-
Heidät tuhoon johdin, lyijymyrskyyn sakeaan. Tykkituli, konekiväärit nöyräks veti pauhullaan. Tankit ylitsemme jyräs kuin kiviä ois satanu...
-
On varjoissa vaarat ja valoissakin, kuljen harmaata tietä kaitaa. Vaik’ valoon saattaisin uskoakin, kuka johdattaa sinne mut taitaa? Onko ha...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti