Meren rannassa seison, seison ja katson kuinka aurinko aalloista peilaa. Meren rannassa seison, seison ja mietin miten kaarnalaiva seilaa. Rannalla meren ihmettelen kuinka pieni ihminen onkaan. Maailman myrskyissä, ulapan tyrskyissä pisteenä ihminen soutaa.
torstai 13. tammikuuta 2022
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
JÄLKESI HIEKALLA
S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...
-
Vasten yötä nähnyt en, kun usvaan peittyi maa. Usvan nyt mä näen, kun aamu sarastaa. Mieleni onkaloissa sama usva on. Jos herää ei unestaan ...
-
Muistatko kuvan missä on kasteen pisara lehdellä koivun, taustalla hiljainen kitara? Sen kielet kiiltää kuin kutsuen hiljaa soittajaa. Leh...
-
Raajattomat miehet nuo paarit kylmään telttaan tuo. Huutavat he tuskissaan, anelevat kuolemaa! Ei siihen totu ei! Morfiinia! Morfiinia! S...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti