keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

KASTEEN PISARA

 


Muistatko kuvan missä on kasteen pisara lehdellä koivun, taustalla hiljainen kitara? Sen kielet kiiltää kuin kutsuen hiljaa soittajaa. Lehti värähtää hieman kun pisara pinnaltaan putoaa.


Muistatko ajan, kun seassa heinien makaamme? Keskellä pellon, ja pilvistä hahmoja haemme. Haaveita hyvä on olla, ja uskoa tulevaan. Enkeli yllämme sipiään löi, ja antoi rakkauttaan.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

SYDÄMEN ARVET

Kuorma sisälläni painaa, kuin tykkylumi kuusta. Selkä taipuu, muttei synkkyys tule ulos suusta. Myrskytuuli jos vain veisi taakan harteiltani. Kuusen lailla vapautuisin painolastistani.


Kuusta tuota koristaa taakka tykkylumen. Kesällä lie talven taakka kuusen unohtunen. Kai ihmislasta kaunistaa myös sydän arpinen. Vaik tuskasta ain' kertoo arpi jokaikinen.

tiistai 19. huhtikuuta 2022

LUMI-UKON KYYNELEET

Kevät, purojen solina. 

Lintujen laulu, kukkien tuoksu.


Leppeä tuuli kasvoja hyväilee. 


Talvesta jäljelle jää lumi-ukon kyyneleet.

TYHJÄ PESÄ

Älä itke äitini, vaik linnut pois jo lentää. Vaik lentäisi ne kauaskin, pian ne takaisin rientää. Ei unohda ne pesäänsä, jossa vietti kesänsä. Tuo ne paisteen tullessaan, älä ole huolissaan.

perjantai 8. huhtikuuta 2022

EVAKKO MATKA

Kylä pieni oli alla pommien, sieltä lähdimme kotiamme kaivaten. Lapsi molemmissa käsissäni kii. Juostiin, herraa avuksemme huudettiin.


Kuvaa kodistani nyt mä katselen, kyynel poskellani kädet ristien. Voi kun rauha vielä maassamme ois, lapset lapsia olla täällä vois. 


Sota vaikka kansamme yhdistää. Syvät arvet siitä sydämiimme jää. Sankarvainajamme hauta lohduton, kyynellillä kukat kasteltu sen on.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2022

KRANAATIN ISKU

Multa vain roiskuu iskusta kranaatin. Sirpaleet sen kaatumaan sai maahan kersantin. Tuskaa huutaa mies, ken äsken meitä rohkaisi, mustaa huumoria ympärilleen viljeli.


Ei luoti katso, kenen otsaan uppoaa. Parhaaltakin mieheltä se valot sammuttaa. Taas yksi riveist' poissa on, ja lyijyy sataa vaan. Vihollisen konekivääri rintees nakuttaa

ÄIDEISTÄ PARHAIMMALLE

On tulppaanit kummullas nuupallaan, 

ja kynttilät sammuneet aikaa. 

Ristikin hieman kallellaan,

mut pääskyjen liverrys raikaa.

Kotipellolta kukkia kimpun toin

äideistä parhaimmalle.

Pienen pihlajan myöskin istutin

kotitalomme ikkunan alle.


PÄÄSKYT

Ne lentävät kiharoitaan,

sirkuttavat,

istuvat vieretysten sähkölangoilla.

Nuo pikkuiset haarapyrstöt

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...