Kylä pieni oli alla pommien, sieltä lähdimme kotiamme kaivaten. Lapsi molemmissa käsissäni kii. Juostiin, herraa avuksemme huudettiin.
Kuvaa kodistani nyt mä katselen, kyynel poskellani kädet ristien. Voi kun rauha vielä maassamme ois, lapset lapsia olla täällä vois.
Sota vaikka kansamme yhdistää. Syvät arvet siitä sydämiimme jää. Sankarvainajamme hauta lohduton, kyynellillä kukat kasteltu sen on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti