perjantai 8. huhtikuuta 2022

EVAKKO MATKA

Kylä pieni oli alla pommien, sieltä lähdimme kotiamme kaivaten. Lapsi molemmissa käsissäni kii. Juostiin, herraa avuksemme huudettiin.


Kuvaa kodistani nyt mä katselen, kyynel poskellani kädet ristien. Voi kun rauha vielä maassamme ois, lapset lapsia olla täällä vois. 


Sota vaikka kansamme yhdistää. Syvät arvet siitä sydämiimme jää. Sankarvainajamme hauta lohduton, kyynellillä kukat kasteltu sen on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...