On varjoissa vaarat ja valoissakin, kuljen harmaata tietä kaitaa. Vaik’ valoon saattaisin uskoakin, kuka johdattaa sinne mut taitaa? Onko harmaus täällä ristini mun? Voi kun osina kantaa sen saisin. Kokonaisena raskas se raahata on, pois antaisin, jos osaisin.
Kerran sen ristin jo jättää sain, aloin kulkea valoa kohti. Vaan pelot uudet mielessäin, askeleet pimeään johti. Taas risti raskas harteillain, taakan jakajaa apuun huusin. Vaan en uskonut tällaista kohtaloain. Käyn taistohon voimin uusin.
Tulen kipinän sisältäin löysin taas, ymmärsin valoni voiman. Ei voimaa ja valoa pitää voi haas, Kuulin mun sisällä soivan. Vielä varmasti ristiä raahaan, mutten sitä nyt mä mieti. Koetan hetkessä tässä elää vaan, ja kulkea oman tieni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti