Jo jäät lähti, sulivat paikoilleen, tai tuiman virran kuluttamana syöpyivät nitisten, ja natisten pieniksi lautoiksi, kunnes kuluivat olemattomiin.
Niin myös sammui tähti, jäi kaamoksen hiljaiseen pimeyteen. Kalpeni kevään valjetessa kelmeän kuun rinnalla.
Yksinäinen voikukka, toinen, puskee tietään aurinkoon. Jo taas värit alkavat näkyä pitkän, ja hyisen, mutta rauhallisen talven jälkeen.
Tuima virta kasvaa, saa voimansa lukuisista puroista ja joista. Kuohuu valtoimenaan, antaa vastuksen kaloille, jotka nousevat sen latvoille kutemaan.
Leppeä järvi tuiman virran tyynnyttää. Se ottaan syleilyynsä, ja silittää kuohut tyyneksi pinnaksi. Siitä aurinko peilaa, kimaltaa, ja kevättä kesäksi taittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti