sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

SYDÄMEN ARVET

Kuorma sisälläni painaa, kuin tykkylumi kuusta. Selkä taipuu, muttei synkkyys tule ulos suusta. Myrskytuuli jos vain veisi taakan harteiltani. Kuusen lailla vapautuisin painolastistani.


Kuusta tuota koristaa taakka tykkylumen. Kesällä lie talven taakka kuusen unohtunen. Kai ihmislasta kaunistaa myös sydän arpinen. Vaik tuskasta ain' kertoo arpi jokaikinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...