Tunteet tukahdutetut, sanat kätketyt, kyynelet padotut, olemus lainattu.
Suossa ryvetetyt, hämärään peitetyt,
tulessa poltetut maahan kaivettu.
Missä raja vapaan ajatuksen? Missä
polku uurrettu?
Missä aita kasvatuksen, mieli
monttuun saarrettu?
Riko synkkä rajaava aita, sitä
kiertää ei kannata, jos mitä.
Tao haarniskasta kotkalle pesä,
soturi ei tarvitse sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti