Haavat, vain haavat ovat pelon ja rakkauden välissä. Ne huutaa tuskaansa, ei usko rakkauden pysyvän hengissä! Vaikka haavat arpeutuu, ne ovat olemassa aina. Luottamus! Ei muuta oo, ja aika tääl on laina.
S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti