Ilta-aurinko kultaa pintaa veden,
kultaako se myös mieleni mun?
Joen hiljaisen rannalla kun
istuskelen,
näen kumpupilvissä kasvosi sun.
Hentoinen tuuli tuo tuoksuja kesän,
ne mieleni kääntää lapsuuteen.
Mummolan räystäälle teki pääskynen
pesän.
Heinää me nostettiin seipääseen.
Herään mietteistäni hetkeen tähän,
ajan virta on sammumaton.
Aurinko kultasi joen ja mielen,
aikani matkaa jatkaa on.
Kiitos kaikista elämyksistä,
joita luonto minulle jälleen soi.
Nukkumaan ehdin kotiin vielä,
ennen kuin nousee aamunkoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti