Ukkosen koskia sieluni laskee
mieli maata kyntää.
Tuonelan koivut silmissä välkkyy,
pakkanen sisintä hyytää.
Toivoa onko jossain tuolla?
Uskonko elämään vielä?
Tunturin juurella jylhyyden huomaa
pienuuden ihmisen siellä,
Ihmisen aika täällä on pieni
elämän suuruudessa.
Murheesi hautaa elämän virtaan
rakkauden saattueessa.
Ystäväin, anna toisen kantaa
elämään suurenmoiseen.
Sielusi avaa, virrata anna
päivään aurinkoiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti