lauantai 25. syyskuuta 2021

KOIVUKUJA

Kuljen koivukujaa, kohti lapsuusmaisemaa.

Pihapiiriin minut johti vehreään, niin kotoisaan.

Kunpa saisin tänne tulla, asettua asumaan.

Haaveissa se onpi mulla, perhe tänne perustaa.

 

Pihapiirissä on aitta, verstas, kaivo, navetta.

Tänne sopis koira, lammas, sika, lehmä, kanala.

Elämässä täytyy tehdä sitä, mitä rakastaa.

Eloon ilon tuo se vain, jos heittäytyy näin luottamaan.

 

Ihminen, sä ethän heitä hukkaan yhtään unelmaa!

Sydämeen se tekee varjon, ajatuksen katkeran.

Helppoa mun sanoa on: elä hetki kerrallaan,

mut hetket vierii, hiekka valuu hiljaa tiimalasissaan.

 

Hetkeen uskallat jos tarttuu, onnea se kasvattaa.

Ilo, toivo, hymy, rauha tulee sinuun asumaan.

Rakkauden sulle antaa, kantaa kohti satamaa.

Silloin pääset virtaan elon, kohti omaa unelmaa.

 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...