lauantai 25. syyskuuta 2021

YÖ MUSTA KUIN KORPPI

Yö musta kuin korppi sisälläni raapii, raastaa sisintäni.

Joku puristaa sydäntäni, synkistää mieltäni.

Valon pienenä, kaukana nään.

Miten saisin tuon pisteen lähestymään?

Taivas pilvestä avautuu edessäni,

tuo helpotusta rintaani.

Valo hivenen lähempänä itseäni.

Korpilla pilkettä silmässä, hieman valkoista sulassa.

Sanan voima väkevä.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...