Kurjet saapuvat hiljaa, kuin yllättäin pohjoiseen.
Pesää ne rakentaa, poikaset kasvattaa,
suolla hiljalleen kävelee.
Lehti kun väriään vaihtaa ja tippuu, kerääntyy kurjet auroihin.
Krii kraa, taivaalta kaikuu, niill’ etelään on taas kaipuu.
S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti