HAUDATTU VIIKATE

Suossa ajatuksein rämpii, silmäkkeitä pelkää.

Metsää mustaa mieli kyntää, kulkee yön selkää.

Näe ei sydän toivoa, ei pilkahdusta valon.

Vain synkkä harso kaiken peittää. Viikatetta taon.

 

Viikate jää turhaksi, jos uskaltaisi luottaa.

Elämän virtaan hyppäisi, antaisi sen kantaa.

Arvet jättäis taaksensa, juoksis meren rantaan.

Siellä rakkaan kanssa upottaisi jalat santaan.

 

Onni onpi hetkissä. Jos nähdä vain ne tahdot

ja näkemään ne opettelet, sammuttaisit ahjot.

Viikatteen voit sitten tehdä, jos luottamus ei kanna.

Rakkautta ota vastaan, rakkautta anna.