Kuukkeli pyrähtää oksalle koivun,
päätään kallistaa,
kurkistelee.
Hiljaa ääntää,
vaihtaa paikkaa,
katsoo kulkijan tarkoituksen.
Luottavainen on lintu tuo.
Se tulee jokaisen kulkijan luo,
ystävä on kulkijan kairan,
opastaa voi, kai tiedät sen.
S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti