Pyy pyrähtää kuusesta toiseen,
petäjä toista vasten narisee.
Pakkanen koivua paukauttaa.
Korppi taivaalta klonksauttaa.
Ja minä vain seison,
seison ja hymyilen.
S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti