Syystuuli raakasti puhaltaa,
mies kauluksiaan korjaa.
Lehdetkin puista se pudottaa,
puun paljaan esiin nostaa,
vaan kauneimman maton miehelle suo
lehdistä värikkäistä.
Mies riemulla kulkee rakkaansa luo
nauttien säistä myös näistä.
Ei luonto syksyllä kuole pois,
se hiljaisuuteen vaipuu.
Linnut jos tänne jäädä vois,
niil’ lämpimään tulisi kaipuu.
Vaan miehellä takissa kaulukset on,
ne suojaa kylmyyttä vastaan.
Ja hymyillä muuttolinnuille voi,
kun näin hän saa rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti