Sen näin kun luoti sun lävitses kävi.
Se puraisi, minuakin, meni minunkin lävi.
Ei minuun jälkeäkään luodista jäänyt,
sun sammuvi liekki, jälkeesi jää nyt
leski ja yksitoista lasta,
nuorin heistä kaksi vasta.
Rintamalla oon ystäviä hyvästellyt,
kasvonsa valkealla liinalla peitellyt.
Etulinjassa kuljen ma hammasta purren,
tovereita kaatuneita kotikylästä surren.
Lesken kyyneleet taivaalta sataa,
tuhannet sotilaat mullassa makaa.
Lapsen kasvoissa uurteet on rintamalla,
ollaan eletty vuosia taivasalla.
Kohtalon sormi kosketti heitä,
jotk' lähti kulkemaan taivasteitä.
On meitä viel jäljell' kourallinen,
olen kaikista heistä mä kiitollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti