Sä soudat viimeiseen satamaan, näät ystävät menneet siellä.
Sua tänne jäimme me kaipaamaan, jatkamme elon tiellä.
Surun kyyneleet ristiäs kastelee, tuska tää puristaa rintaa.
Kun elämäs antia muistelen, ei sille ole hintaa.
S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti