Kurjen huudon suolta kuulen, se menee läpi sydämen.
Kaiku vastaa kurjen huutoon monta
kertaa hiljeten.
Syksyn lehdet kellastuu, se kurjen
saa taas lähtemään.
Suuret siivet ilmaa haukkaa, kotisuo
nyt taakse jää.
Syksy talvehen jo taittuu, teeret
nousee latvoihin.
Teerikukot taistohon käy suolla yhä
kiivaammin.
Suhinaa ja pulputusta mahtavaa on
kuunnella,
hengityksest’ höyry nousee, elämää
voin suudella.
Kotia kun suolta lähden, ilo näkyy
kasvoilta.
Luonnon aitoo näytelmää sain katsella
ja kuunnella.
Joka kerta erilainen suolla onpi
aamulla.
Karhunkin voit nähdä siellä,
nuotioida laavulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti