Tuuli kantaa kaikua hongan pakkasen paukuttaman,
se kumahtaa nuotiolle, järven yli
tunturin juurelle.
Korppi päästää peltisen äänen
nokastaan,
toinen lentää sitä vastaan, tervehtii
salon asuttajaa.
Teeri jossain pulputtaa, suhauttelee,
nuotio hiljaa rätisee.
Honka silhuettinsa maalaa maisemaan,
kelon sinertävän kauniin, kultaisen
sydämen,
kuukkeli oksalla sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti