perjantai 14. tammikuuta 2022

SALON ASUTTAJA

Tuuli kantaa kaikua hongan pakkasen paukuttaman,

se kumahtaa nuotiolle, järven yli tunturin juurelle.

Korppi päästää peltisen äänen nokastaan,

toinen lentää sitä vastaan, tervehtii salon asuttajaa.

Teeri jossain pulputtaa, suhauttelee, nuotio hiljaa rätisee.

Honka silhuettinsa maalaa maisemaan,

kelon sinertävän kauniin, kultaisen sydämen,

kuukkeli oksalla sen.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...