Ensi hiutaleet nurmelle kerrostuu,
läpikuultava harso niist’ muodostuu.
Pian jälki tiaisen siihen jää,
se vanhaa mieltä lämmittää.
Jääkö maahan tuo lumi nyt,
johon vanhus on jo mieltynyt?
Lumi sulaa, nurmi taas paljastuu,
tiaisen jälki haalistuu.
Kyynel vanhuksen silmäkulmaan jää,
pian ulkona alkaa jo hämärtää.
Vanhus itsensä sänkyyn peittelee,
vielä ensilunta hän muistelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti