perjantai 14. tammikuuta 2022

SYYSTALVI

Lehdet puusta putoilee, keinuen maahan leijailee.

Värejä ilmaan ne maalailee, maton värikkään maahan tekee.

Harmaaksi jäi nyt lehtipuu, se iltain hämärtyes tummentuu.

Kuka valoa toisi pimeään, iloa kylmään ja ikävään?

 

Lumihiutaleet tuulessa piiskaavat. Ne kulkijan kasvoja hakkaavat.

Kinoksen polulle kasailee ikihongan jylhän eteen.

Harmaus syksyn unohtuu, lumi kun maisemaan kinostuu.

Lumi valoa tuo taas pimeään, valoa sydämeen, elämään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...