Yö syksyn, musta kuin korppi.
Lento sen kuin ajatus hiljainen.
Kuka kuulisi sen, ajatuksen yksinäisen?
Jos se siipiään löisi, ehkä kuulisikin.
Saisi tietää, että on olemassa.
S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti