Vakaa, vanha kelopuu seisoo pihallani.
Juurella sen rauhoittuu sydän
rinnassani.
Juuret syvällä sen on, ei myrskyt
sitä kaada.
Sen kylkeen selän nojaten yhteyden
voi saada.
Pinta sen harmaa on, täynnä arpia.
Elämää se nähnyt on, jopa sotia.
Viisautta jakaa voi sitä tahtovalle.
Sen viisauden jakaa voit sinä maailmalle
Hyviä teemoja näissä runoissasi, ainakin itse alan pohdiskella niihin liittyviä asioita. Mistäköhän ammennat inspiraatiosi?
VastaaPoistaKiitos. Hyvä, että herättää mietteitä. :) Tykkään liikkua luonnossa, ja ihmetellä sitä, niin kait ne sieltä tulee, ja elämän kiemuroista.
PoistaTuohon pittää kyllä vielä lisätä, että kysymys on aika laaja. Joskus runot vaan tulee yöllä herätessä ku annettuna. Joskus sitä lähtee miettimään aihetta ja sitä kautta runoa. Toisinaan on heleppoa, toisinaan haastavaa. :) inspiraation saa joskus ikkunasta ulos kurkatessa, joskus luonnossa samoillessa, useimmin ei.
VastaaPoista