perjantai 18. helmikuuta 2022

HAUTUUMAALLA

Hautuumaalla verkkaan kuljen,kuulen hiljaisuutta sen.

Aika ajoin silmät suljen, laulan hiljaa sävelen.

Ystäviä haudattuja tulin tänne muistamaan.

Kaipaus, kipu, lämpö, rauha, kyynel, täällä tuntee saan.

 

Joskus toivon, että nähdä ystäväni täällä saan.

Sielunsa tulis vastaan, vieretysten kuljetaan.

Luopuminen raskasta on ystävästä rakkaasta.

Kivikärryn jos vois kaataa laidalle tän hautuumaan.

 

Mutta tällä elontiellä oma aika kuljetaan.

Lepoon tänne hautuumaalle joskus meidät lasketaan.

Uskon, että ystäväni silloin jälleen nähdä saan.

Ajatukset lohdun antaa, kaunis on tää hautuumaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...