Hautuumaalla verkkaan kuljen,kuulen hiljaisuutta sen.
Aika ajoin silmät suljen, laulan
hiljaa sävelen.
Ystäviä haudattuja tulin tänne
muistamaan.
Kaipaus, kipu, lämpö, rauha, kyynel,
täällä tuntee saan.
Joskus toivon, että nähdä ystäväni
täällä saan.
Sielunsa tulis vastaan, vieretysten
kuljetaan.
Luopuminen raskasta on ystävästä
rakkaasta.
Kivikärryn jos vois kaataa laidalle
tän hautuumaan.
Mutta tällä elontiellä oma aika
kuljetaan.
Lepoon tänne hautuumaalle joskus
meidät lasketaan.
Uskon, että ystäväni silloin jälleen
nähdä saan.
Ajatukset lohdun antaa, kaunis on tää hautuumaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti