Vasten yötä nähnyt en, kun usvaan peittyi maa. Usvan nyt mä näen, kun aamu sarastaa. Mieleni onkaloissa sama usva on. Jos herää ei unestaan yö on loputon.
Vasten yötä nähnyt en lentoa perhosen. Kaunis niin se oli, vaikka nähnyt sitä en. Tuuliviiri ruostunut paikallensa juuttunut. Liekö samantekevää, suunta tuulen muuttunut.
Vasten yötä näen tähdenlennon valkoisen. Korpin siipi häivähtää lentoradass' sen. Valo, vaiko varjo noista mieleen jää. Pienissä hetkissä niin on elo tää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti