tiistai 8. helmikuuta 2022

VELJET RINTAMALLA

Veli veljen kainalossa huutaa, sättii jumalaa."Ampukaa alemmaksi, en mä pelkää kuolemaa."Jalka lähti kranaatista, nyt nilkutetaan sairaalaan. "Anna veli armonlaukaus," pyytää toinen tuskissaan.


Kuolo jos tääll' koskettaakin, armon viitan ylleen saa. Yhdessä tääll'  taistelemme, veljen lähtö musertaa. Luottamus on veljeen kova, hän kyllä mua puolustaa. Joskus pelon henki valtaa, veljistä mä voimaa saan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...