lauantai 25. syyskuuta 2021

KAIPAUS

Kyynel vierii poskellani, kun muistan rakkaintani.

Sun kummun luona seison nyt. On aika pysähtynyt.

Jäät sydämeeni asumaan, sen kyynel kertoo vaan.

Kaipuun tuska täällä soi, sen melkein kuulla voi.

Käteni ristiäs koskettaa, ja multaa karheaa.

Pihamme kukista seppeleen sulle, rakkaani teen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...