Pitkään jatkunut painajainen päässäni mun jyllää.
Luottaa voiko ihmiseen? Tässäkö mun
tien pää?
Millä paikkaan haavani, unohtaisin
arpeni?
Ne mua korventaa.
Kaunistaa ne vain, jos en jää yksin
hämärään.
Rankka ollut on tää tie, liekö
kannattanut.
Aina vaan ja uudestaan kone sipannut.
Miksi ratas pysähtyy? Veri vasta
tyrehtyy,
suun kun auki saan.
Ole sinä, rakkaani, aina valoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti