Majakan valo heijastuu pinnalta
veden,
kun hiljalleen rannalla kävelen.
Seuraan lokkia, se lekottelee yllä
meren,
hitaasti ohi sen etenen.
Hiekkaa viileä koskettaa jalkojeni
pohjaa,
hienona tunteena tunnen sen.
Käännyn aallonmurtajalle, tulen sun
luo
majakan varjoon hämärään.
Lähemmäks kun tuun, hämyisessä
valossa
lämpimän, kauniin hymys nään.
Takin hartioilles laitan, kädet
ympärillesi,
lokki kirkaisten kivelle istahti.
Valo majakan valkoisen linnun
hienosti yössä valaisi.
Siinä hiljaisuudessa katsot valoon
majakan,
otsaas kuunvalo koskettaa.
Silmäsi kaari, hymyn juova mua ensi
hetkistä muistuttaa.
Lokki kivellä kallistaa päätään,
tähdetkin taivaalla vilkuttaa.
Majakan valo taas ylittää meidät, se
kauniisti maiseman valaisee.
Rakastan sua, sen sinä tiedät. Aallot
rantaan kohisee.
Kivistäkin vaikka polkumme joskus on,
vierelläs seison, vierelläs oon.
Toisillemme näin lupasimme, kuu kun
vaihtui taas aurinkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti