Tiainen ristilles istahtaa.
Tässä nyt hetken olla saan,
luona rakastetun.
Hetken se katsoo, pyrähtää pois,
ei kauniimpaa olla vois.
Sinä tiaisena minua tervehdit,
S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti