Kyynel vierii poskellani,
tippuu halki ilman ristillesi.
Se tekee ristiisi pienen jäljen,
muistuttaa minusta,
kaipauksestani.
Se minusta jää, kun taas lähden.
Halki hautuumaan kävelen.
S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti