torstai 20. tammikuuta 2022

KORPIN SIIVET

Korpin siivet mustat nuo lentävät mun luo.

Ne halkoo ilmaa hiljalleen ja pysähtyvät viereen.

Terävillä silmilään se katsoo mua hämillään.

Miksi olet surullinen? Tietäisinpä sen.

 

Korpille nyt tarinaa alan kertomaan,

syvät arvet lapsuuden auki puhuen.

Korpin pää on kallellaan, silmää hieman karvastaa.

Siivet sulle antaisin, jos vain pystyisin.

 

Kiitos, että kuuntelet ja mua rohkaiset.

Siivet mulle kasvaa vaan sulka kerrallaan.

Rakkautesi pyyteetön, luontosi sun kesytön

mulle voiman lähteet nuo rauhan sisään tuo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JÄLKESI HIEKALLA

S un jälkes’ rannalla eiliset on aallot huuhtoneet. Niit en näe koskaan enää, on jalkas pysähtyneet. Kohta arkkuasi kannetaan, poikki hiljai...