Korpin siivet mustat nuo lentävät mun luo.
Ne halkoo ilmaa hiljalleen ja
pysähtyvät viereen.
Terävillä silmilään se katsoo mua
hämillään.
Miksi olet surullinen? Tietäisinpä
sen.
Korpille nyt tarinaa alan kertomaan,
syvät arvet lapsuuden auki puhuen.
Korpin pää on kallellaan, silmää
hieman karvastaa.
Siivet sulle antaisin, jos vain
pystyisin.
Kiitos, että kuuntelet ja mua
rohkaiset.
Siivet mulle kasvaa vaan sulka
kerrallaan.
Rakkautesi pyyteetön, luontosi sun
kesytön
mulle voiman lähteet nuo rauhan sisään tuo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti