Luomisen tuskaa eilinen kuskaa.
Miksi se tänne sen kuljettaa?
Ei tänään sitä alkuun ollut,
eikä se tänne kuulukkaan.
Matkaansa jatkaa eilisen tuska,
rauhassa mieli taas olla saa.
Minne häipyi tuska tuo,
huomisessako odottaa?
Ystävä, sitä murehdita ei
minnekä eilinen tuskan vei.
Pysy hetkessä tässä,
elämässä muita hetkiä ole ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti