Nuupallaan kuin kuivunut kukka hän on ja jalkoihin katsoo.
Sisällä ajatukset kuin purkka
asfaltissa,
ei niitä irti saa, ei ulos
tuulettumaan.
Jos uskaltaisi, tekisi tahtonsa
mukaan, riittäisi sellaisenaan, ei arvostella antaisi.
Mistä kivet, joilla kipinän iskisi?
Ajatuksen liekin sytyttäisi,
rohkenisi nuotion laittaa.
Olla valossa liekkien,
näkyvä ja säteilevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti