Kukka,
tuo yksi kukka
Miten loistaakaan terälehdet sen!
Sitä hämmästellen katselen.
Voiko nuupallaan se koskaan olla?
Voiko jäätyä se talvella?
Loistaako se myös kuutamolla?
Voiko yö sen kauneutta varjella?
Aamulla sen luo taas saavun.
Yhä loistaa se kedolta kauniisti.
Voi kun poimia vois ees sen haamun,
joka loistaa vois puolet noin
kirkkaasti.
Mutta sitten ymmärrän vasta,
on arvokas jokainen kukkanen.
Kaikki ne yhdessä tekevät kesän.
Olen kaikista niistä mä kiitollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti